13 elokuu, 2026
KAUTE-säätiön ja Erkki Paasikiven säätiön myöntämä apuraha antoi tutkijatohtori Voitto Känkäselle mahdollisuuden testata tutkimusideansa käytännössä. Apurahan turvin käynnistynyt hanke osoitti, että haitallisia PFAS-yhdisteitä on mahdollista poistaa vedestä ympäristöystävällisesti. Samalla selvisi, kuinka tärkeä rooli varhaisvaiheen rahoituksella on uusien tutkimusavauksien synnyssä.
Monipuolisuus. Sana toistuu useaan otteeseen keskustellessa tutkijatohtori Voitto Känkäsen kanssa. “Fysiikka on fysiikkaa ja kemia kemiaa sovelluksista riippumatta. Diplomi-insinöörin papereilla voi tehdä paljon erilaisia asioita”, hän kertoo. Ja aika paljon Känkänen onkin ehtinyt. Nyt edessä siintää uusi pesti Tampereen yliopistolla syöpälääkkeiden kehityksen parissa. Mutta tässä välissä voi viettää vanhempainvapaata ja jutella vesitekniikan tutkimuksesta.
Kaikki lähti luonnontieteistä, jotka kiinnostivat nuorta Voittoa. Lukion jälkeen hän hakeutui opiskelemaan materiaalitekniikkaa Tampereen teknilliseen yliopistoon (TTY). “Se tuntui luontevalta valinnalta, vaikka en vielä tiennytkään mitä haluaisin isona tehdä. Siellä sain jatkaa fysiikan ja kemian parissa, mutta tiesin myös, että tästä oppiaineesta on moneksi.” Myöhemmin Känkänen erikoistui polymeerimateriaaleihin ja materiaalikemiaan.
Voitto Känkänen kertoo, että tie tutkijaksi on kulkenut työtehtävien kautta. Näin kävi myös väitöskirjan kanssa. “Tutkimustyöni on noussut aina todellisesta tarpeesta. Lääketutkimukseen liittyvä väitöskirjani oli tilaustutkimusprojekti, jonka idea syntyi ollessani lääketeollisuuden palveluksessa.” Känkänen väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa tammikuussa 2025.
Vesitekniikan tutkimuksen pariin Voitto Känkänen päätyi Aalto-yliopiston tutkimushankkeen myötä. “Heillä oli projekti, jossa kehitettiin mikrokuplia lääketieteellisen sovellukseen; mikrokuplia voidaan hyödyntää varjoaineena parantamaan kontrastia ultraäänikuvantamisessa.”
Aalto-yliopiston projektissa kehitettiin mikrokuplia, jotka oli stabiloitu pinta-aktiivisella sieniproteiinilla, jotta ne pysyvät mahdollisimman pieninä. Känkänen mietti, voisiko samaa tekniikkaa hyödyntää myös vedenpuhdistuksessa? Ehkäpä rasvaliukoiset saasteet, kuten haitalliset PFAS-aineet, voisi poistaa vedestä tehokkaammin pienten ilmakuplien avulla.
Känkänen päätti hakea vesitekniikan apurahaa KAUTE-säätiön ja Erkki Paasikiven säätiön yhteisessä apurahahaussa elokuussa 2025. Myönteisen päätöksen jälkeen työ vesitekniikan tutkimuksen parissa alkoi. Vuotta myöhemmin voimme puhua jo tutkimustuloksista. “Näyttää siltä, että sieniproteiini tekee puhdistuksesta hieman tehokkaampaa verrattuna testaamiimme verrokkiaineisiin. Parasta on kuitenkin se, että sieniproteiini on täysin biohajoava ja myrkytön. Sen käyttäminen ei siis kuormita ympäristöä samalla tavalla.”
Vaikka matka jatkuu nyt Tampereelle, Känkänen lupaa palata vesitekniikan kysymysten pariin tulevaisuudessa. “Tämä on niin tärkeä aihe ja tutkimuskysymyksiä riittää. Vedenpuhdistamoita haastetaan kehittämään toimintaansa jatkuvasti, ja olisikin mielenkiintoista tutkia, miten tehokas apu sieniproteiini voisi olla mikromuovin tai lääkeainejäämien puhdistuksessa.”
Vesitekniikan tutkimuksen apurahaprosessi saa Voitto Känkäseltä kiitosta. “Aivan olennainen juttu tässä haussa on se, että se mahdollistaa myös materiaaliapurahan hakemisen.” Pelkät materiaalikustannukset tämän tyyppisessä tutkimuksessa ovat korkeat. Myös fasiliteettien on oltava kohdillaan, sillä tutkimusarki sisältää paljon laboratoriokokeita. “Tällaista tutkimusta on aika mahdotonta tehdä ilman rahoitusta. Tämä hakuprosessi sujui hyvin.”
Känkäsen mukaan apurahoilla on merkittävä rooli uraauurtavan tutkimuksen käynnistämisessä. “Moniakaan tutkimusideoita ei pääse aloittamaan ilman apurahaa. Ilman näyttöä on vaikea vakuuttaa isompi rahoittaja, kuten Suomen Akatemia, asiasta, jota ei ole aiemmin tutkittu.” Känkänen olikin tiettävästi ensimmäinen, joka tutki kyseisiä sieniproteiineja PFAS-saasteiden poistamisessa.
Voitto Känkäsen tutkimus on hyvä esimerkki nykyaikaisesta tutkimushankkeesta. Työtä ei tehdä yksin, vaikka rahoitus onkin henkilökohtainen. “Kyllä tämä apuraha on myös verkostoitumisen apurahaa. Aalto-yliopistosta löytyi monenlaista osaamista. Sain työskennellä sekä Robin Rasin että Raed Al-Juboorin kanssa. Analyyseissa sain apua SYKE:n Jyrki Viidanojalta.”
Vanhempainvapaataan viettävä Känkänen kokee vesitekniikan tutkimuksen merkitykselliseksi. “Onhan se selvä, että vesitekniikan tutkimus on tärkeää. Luonnonvesien on oltava kunnossa meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta.”