31 toukokuu, 2020
Tenure track -tutkija
Tampereen yliopisto
KAUTE-säätiön apurahansaaja Marika Kokko tutkii jätevesissä olevien ravinteiden talteenottoa ja kierrätystä. Ravinteiden ottaminen talteen ja kierrättäminen pienentää ympäristöön kohdistuvaa kuormaa ja voi lisätä Suomen omavaraisuutta.
Halu edistää ympäristön hyvinvointia johdatti Marika Kokon alun perin ympäristötekniikan opintojen pariin. Hän tiesi jo lukiossa, että haluaisi tehdä työtä, jossa voisi konkreettisesti vaikuttaa ympäristön tilaan.
Kokko löysi tutkimuksesta tavan edistää tavoitteitaan. Nykyään hän on bio- ja kiertotalouden tenure track -tutkija Tampereen yliopistossa. Hän tutkii muun muassa yhdyskuntien jätevesien ja lietteiden käsittelyä sekä niissä olevien ravinteiden talteenottoa.
Ravinteita, kuten fosforia ja typpeä, käytetään muun muassa lannoitteissa ruuantuotannon tarpeisiin. Liiallisissa määrin ne ovat kuitenkin ympäristölle haitallisia.
Suomi on riippuvainen muista maista joidenkin ravinteiden, kuten juuri fosforin, tuotannon osalta. Fosfori on uusiutumaton raaka-aine, jonka varannot ovat koko maailmassa rajalliset.
“Jos ravinteet saadaan otettua talteen esimerkiksi yhdyskuntien jätevesistä, voimme sekä vähentää vesistöjen rehevöitymistä että lisätä omavaraisuuttamme”, Kokko sanoo.
Pirkanmaa tarjoaa erinomaisen sijainnin Kokon tutkimukselle, sillä alueella on paljon intoa kehittää jätevesien käsittelyä. Kokko on tehnyt ravinteiden kierrätykseen liittyvää yhteistyötä esimerkiksi Nokian veden ja Pirkanmaan jätehuollon kanssa.
KAUTE-säätiöltä vuonna 2019 saamansa apurahan turvin Kokko on mukana hankkeessa, jossa kehitetään tapoja käsitellä paikallisesti kerättyjä yhdyskuntien jätevesiä Tampereen Hiedanrannan alueella.
Hiedanrannassa sijaitsevaan Lielahden kartanoon on asennettu alipainekäymälöitä, joissa käymäläjätteet pystytään ottamaan talteen ja ravinteet erottamaan jätteestä heti sen syntypaikalla. Tutkimushankkeen tavoitteena on selvittää, miten alipainekäymälöiden tuotteita, niin kutsuttuja mustia vesiä, ja biojätettä voi käsitellä ja miten niistä voi ottaa talteen ravinteita paikallisesti.
Paikallisesti kerättyjen ravinteiden pitoisuudet ovat hyvin korkeita verrattuna siihen, että käymäläjätteet kulkisivat muiden jätevesien, kuten pesuvesien, kanssa pitkiä matkoja suurille jätevedenpuhdistamoille.
“Suuremmat ravinnepitoisuudet helpottavat ravinteiden talteenottoa. Lisäksi paikallisesti kerätyissä käymäläjätteissä on vähemmän tiettyjä epäpuhtauksia. Tämä voi edistää puhtaampien kierrätyslannoitteiden tuottamista”, Kokko kertoo.
Vesitekniikan ja jätevesien tutkimus on synnyttänyt runsaasti hyviä toimintatapoja, jotka takaavat esimerkiksi puhtaan juomaveden saannin sekä jätevesien käsittelyn ympäristölle turvallisella tavalla. Kokon mukaan seuraavaksi alalle pitäisi saada lisää kiertotalousajattelua.
“On tärkeää selvittää, miten ravinteet saadaan talteen turvallisesti ja miten jätevedenpuhdistamojen hiilidioksidipäästöjä voi samalla pienentää. Ravinteiden paikallisesta kierrättämisestä ruuantuotannon tarpeisiin voisi olla paljon hyötyä tulevaisuudessa, jos vastaan tulee koronapandemian kaltaisia, omavaraisuutta vaativia tilanteita”, Kokko sanoo.
“Vesitekniikassa on aina löydettävä ympäristön kannalta parempia tapoja tehdä asioita.”
Kiertotalouden edistäminen vesitekniikassa voi tarjota myös liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi uusien teknologioiden kehittämisen muodossa. Kokon kokemuksen mukaan parhaat tulokset syntyvät erilaisten tahojen välisessä yhteistyössä.
“On motivoivaa tehdä yhteistyötä alan toimijoiden kanssa ja nähdä käytännössä, miten asiat menevät eteenpäin.”
Kokon halu työskennellä ympäristön hyväksi ei ole hälvennyt vuosien varrella, päinvastoin. Se on edelleen yksi tutkijan suurimmista motivaation lähteistä.
“Vaikka käytössä on jo hyväksi havaittuja toimintatapoja, se ei tarkoita, ettei niitä kannattaisi kehittää lisää. Meidän on aina löydettävä ympäristön kannalta parempia tapoja tehdä asioita”, hän sanoo.
Tarinoita vesitekniikan tutkimuksesta -artikkelisarja esittelee KAUTE-säätiön ja Erkki Paasikiven säätiön rahoittamien tutkijoiden työtä. Säätiöt järjestävät yhteisen vesitekniikan tutkimukseen keskittyvän apurahahaun 17.8.–18.9.2020. Apurahoja myönnetään erityisesti alan väitöskirja- ja post doc -tutkimuksiin. Säätiöt kannustavat myös muita vesitekniikan parissa toimivia organisaatioita yhteistyöhön apurahahaun tiimoilta.