3 elokuu, 2023
Työelämäprofessori
Aalto-yliopisto
Työskenteli hän sitten tutkimuksen parissa tai yrityksessä asiantuntijaroolissa, Lavosen työn lähtökohta on selkeä: ihmisten täytyy voida luottaa siihen, että vesi on turvallista juotavaksi.
Ilman vettä me emme pysyisi hengissä. Kaksi kolmasosaa kehostamme koostuu vedestä. Siksi on ihmeellistä, kuinka paljon työtä vaatii säilyttää vesi juomakelpoisena. Ruotsalaistutkija Elin Lavoselle tämä työ on tuttua.
Lavonen työskentelee työelämäprofessorina Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön laitoksella vuosina 2023–2028. Viiden vuoden komennuksen aikana hänellä on kolme päätehtävää: maisteriopiskelijoiden opettaminen, tohtoriopiskelijoiden ohjaaminen sekä yhteistyön vaaliminen kansainvälisten yliopistojen ja vesiteollisuuden kanssa. Työelämäprofessorin pesti on Lavosen mielestä erinomainen mahdollisuus tavata ja kannustaa nuoria tutkijoita. Heitä vesitekniikan ala kaipaa.
“Kukoistava vesitekniikan tutkimuskenttä vaikuttaa merkittävästi terveyteen, talouteen ja ympäristöön. Sijoittajien täytyy tukea vesitekniikan tutkimusta, jotta vesiturvallisuus vahvistuu”, Lavonen sanoo.
Kuten kuvioon sopii, tuore työelämäprofessori jakaa tulevaisuudessa aikansa yrityselämän ja akateemisen maailman välillä: hän kasvattaa uusia vesitekniikan tutkijoita Aalto-yliopistossa ja jatkaa sen ohessa nykyistä työtään vesiasiantuntijana sekä myynti- ja markkinointijohtajana tutkimuspohjaisessa BioCell Analytica -yrityksessä Uppsalassa. Lavonen viihtyy teorian ja käytännön risteyksessä.
“Tarvitsemme vesilaitosten käytännönläheistä näkökulmaa, sillä joskus tutkijana sitä eksyy työnsä yksityiskohtiin. Viestintä ja vuorovaikutus tutkimuksen ja teollisuuden välillä on elintärkeää”, hän sanoo.
Miten tähän risteykseen sitten on tultu? Lavosella on tohtorintutkinto ympäristövaikutusten arvioinnista Ruotsin maataloustieteellisestä yliopistosta. Väitöksessään hän tutki orgaanisen aineksen vaikutusta juomaveden tuotantoon. Hän jatkaa näiden aihepiirien parissa myös tutkimustyössään Aalto-yliopistossa.
Ennen Aaltoa Lavonen työskenteli muun muassa Veolia Water Technologiesilla juomaveden ja vesitekniikan asiantuntijana ja Norrvattenilla ja Tukholman Vedellä, jotka ovat kunnallisia juomaveden tuottajia Ruotsissa. Työskenteli hän sitten tutkimuksen parissa tai yrityksessä asiantuntijaroolissa, Lavosen työn lähtökohta on selkeä: ihmisten täytyy voida luottaa siihen, että vesi on turvallista juotavaksi.
Lavonen heräsi tosissaan miettimään veden laatua ja turvallisuutta Bangladeshissa, jonne hän matkusti maisteriopiskelijana. Maan pohjaveteen oli päätynyt arseenia porakaivoista, ja kymmenet miljoonat ihmiset olivat vaarassa juoda myrkyllistä vettä. Tapausta on pidetty yhtenä maailman suurimmista ympäristökatastrofeista ja joukkomyrkytyksistä.
Arseeni Bangladeshin pohjavedessä on ääriesimerkki veteen liittyvästä turvallisuusriskistä. Vakavia seurauksia voi olla pienemmilläkin uhilla, kuten luonnollisilla yhdisteillä (esimerkiksi levämyrkyt) ja ihmisten aiheuttamilla myrkyllisillä yhdisteillä (esimerkiksi synteettiset kemikaalit). Ihmiskehon kannalta ei ole väliä, onko sen sairastumisen syy luonnollinen vai ei. Siksi Lavosen mielestä tutkijoiden tulisi lähestyä vedessä olevia yhdisteitä kokonaisuutena ja käsitellä vesiä sen mukaisesti.
Ajankohtaisista vesitekniikan tutkimusaiheista on vaikea puhua ilman, että palataan jälleen veden laatuun. Lavonen listaa kaksi tämän hetken tärkeää aihetta: orgaanisten vierasaineiden poistaminen juoma- ja jätevedestä sekä vesien käsittelyn optimointi. Hänen mukaansa tulevaisuudessa tutkijoiden ja muiden alan toimijoiden on perehdyttävä nykyistä enemmän erilaisiin tapoihin analysoida vettä.
“Jos olemme huolissamme vedessä olevista vaarallisista vierasaineista, meidän pitäisi mitata juuri niitä”, Lavonen sanoo. Hän peräänkuuluttaa holistista mittaustapaa, joka huomioi kaikki saastuttavat yhdisteet kokonaisuutena. Muuten jotakin tärkeää voi jäädä huomaamatta.
Lavonen tuo esiin myös Euroopan Unionin jätevesidirektiivin, jonka on tarkoitus keskittyä muun muassa tehokkaampiin tapoihin poistaa mikrosaasteita vedestä. Lain myötä teknologiaan kohdistuvat investoinnit voisivat kasvaa entisestään.
“Tarvitsemme teknologioita, joiden avulla voidaan sekä poistaa vedestä myrkyllisiä yhdisteitä että säilyttää tarpeelliset yhdisteet. Tällaisista teknologioista pitäisi sitten tehdä skaalautuvia”, Lavonen summaa.
Kenties yksi näistä teknologioista kytee jo niiden tulevien vesitutkijoiden joukossa, joiden kanssa Lavonen pääsee työskentelemään seuraavina vuosina.
Erin Lavosen työelämäprofessuurin on lahjoittanut Erkki Paasikiven säätiö, joka tukee puhtaan talousveden ja talotekniikan tutkimus- ja koulutushankkeita Suomessa.