1 syyskuu, 2023
Tutkija
Itä-Suomen yliopisto, THL ja Helsingin yliopisto
Erkki Paasikiven säätiön apurahansaaja Sallamaari Siponen käsittelee väitöstutkimuksessaan veden bakteerien, kuten legionellabakteerin, terveysriskeihin vaikuttavia tekijöitä. Mitä paremmin veden mikrobiyhteisöitä tunnetaan ja käsitellään, sitä parempana veden laatu säilyy.
Sallamaari Siponen on viettänyt merkittävän osan elämästään veden äärellä: ensin varttuessaan Järvi-Suomessa, sitten vesitekniikan tutkijana laboratorioissa ja tutkimusryhmissä.
Siponen tekee väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistossa ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL). Lisäksi hän työskentelee osa-aikaisesti projektisuunnittelijana Helsingin yliopiston Vesivälitteiset taudinaiheuttajat -tutkimusryhmässä.
Siposen väitöstutkimus käsittelee hanaveden mikrobiyhteisöjen desinfiointimenetelmiä – tai toisin sanoen sitä, miten erilaiset desinfiointikemikaalit ja putkimateriaalit vaikuttavat verkostoveden ja putkien sisäpintojen mikrobiyhteisöihin.
“Mikrobeja on vesissä aina, siitä ei pääse mihinkään. Suurin osa mikrobeista on terveydelle harmittomia, mutta mukana voi olla myös tauteja aiheuttavia mikrobeja. Siksi tutkimme, miten desinfiointimenetelmät vaikuttavat koko yhteisöön”, Siponen sanoo.
Erkki Paasikiven säätiön myöntämän apurahan avulla hänellä on mahdollisuus analysoida väitöskirjaa varten tehtyjen laboratoriotutkimusten tulokset ja siten viedä vuosien pitkäjänteinen työ loppuun. Opinnot ovat kuljettaneet Siposen Itä-Suomen yliopistosta opiskelijavaihtoon Ruotsiin ja Itävaltaan sekä lopulta THL:ään, jonne hän teki myös pro gradu -työnsä.
Ilmastonmuutoksen vuoksi veden lämpötila nousee myös Suomessa. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskus Syken mukaan Itämeren lämpötila on noussut erityisen voimakkaasti 1990-luvun alusta, ja muutoksen arvioidaan jatkuvan.
Korkea lämpötila lisää muun muassa veden bakteeripitoisuutta ja voi edesauttaa haitallisten yhdisteiden vapautumista ilmakehään. Veden lämpeneminen on Siposen mukaan olennainen syy siihen, miksi vesitekniikkaa ja erityisesti veden mikrobiyhteisöjä on tärkeää tutkia.
“Lämpötilan nousu raakavesissä ja kiinteistöjen putkistoissa tuo mukanaan uusia muutoksia. Vedestä johtuvat hengitystieinfektiot eivät ole terveillä ihmisillä kovin vaarallisia, mutta jos vastustuskyky on madaltunut, terveysriskit voivat olla suuria”, hän selittää.
Vesien mikrobiyhteisön taudinaiheuttajabakteerit voivat saada aikaan esimerkiksi hengitystieinfektioita. Siponen tarkastelee tutkimuksessaan sitkeitä ja ympäristössä hankalasti hallittavia bakteereita legionellaa, mykobakteereita ja pseudomonaksia. Niitä esiintyy luonnostaan makeissa luonnonvesissä ja maaperässä. Pahimmillaan legionella voi aiheuttaa vaikean keuhkokuumeen.
Siposen mukaan taudinaiheuttajia on kuitenkin mikrobiyhteisöissä hyvin vähän. Niiden määrä ja terveysriski voi kasvaa erityisesti silloin, kun kuuma vesi ei ole tarpeeksi lämmintä tai se muhii liian pitkään paikallaan putkistossa.
Legionellabakteeri on Sallamaari Siposen mukaan relevantti tutkimuskohde laajemminkin – etenkin, kun sen torjunta on yksi uudistetun Euroopan unionin juomavesidirektiivin ja siten Suomen lainsäädännön tavoitteista. Lainsäädännön mukaan niin sanotuille ensisijaisille tiloille, kuten sairaaloiden vesijärjestelmille, on tulevaisuudessa laadittava veden laatua koskeva riskinarviointi.
Kiinteistöjen vesijärjestelmistä vastaavat tahot ovatkin vesilaitosten ja terveysviranomaisten ohella yksi Siposen tutkimustulosten todennäköisistä hyödyntäjistä. Erkki Paasikiven säätiön apuraha on ollut tutkijalle erityisen tärkeä juuri siksi, koska se on mahdollistanut tulosten paketoimisen jatkokäyttöä varten.
“Esimerkiksi vesilaitokset voivat hyödyntää aihepiirini tutkimusta miettiessään, mikä desinfiointimenetelmä kannattaa ottaa käyttöön. Lisäksi tutkimus tuottaa tietoa siitä, miten tärkeää kiinteistöissä on ottaa huomioon veden lämpötilan vaikutus bakteeriyhteisöihin ja kontrolloida lämpötilaa, jotta vältytään infektioriskiltä”, Siponen summaa.
Tarinoita vesitekniikan tutkimuksesta -artikkelisarja esittelee KAUTE-säätiön ja Erkki Paasikiven säätiön rahoittamien tutkijoiden työtä. Apurahoja myönnetään erityisesti alan väitöskirja- ja post doc -tutkimuksiin. Säätiöt kannustavat myös muita vesitekniikan parissa toimivia organisaatioita yhteistyöhön apurahahaulla.